Ps. Viikonlopun vieraskirjoitukset jatkuvat OppiSopissa opiskeluteemalla, kun Tyylisuuntauksia-blogin Jarna kertoo haastattelussa koulunpenkille palaamisesta aikuisiällä, miten jaksaa opintojaan suurperheen äitinä ja mielipiteitään nykypäivän koulumaailmasta.

Englantia italialaisittain

Italialaisilla tuntuu olevan ristiriitainen suhtautuminen englantiin. Harva osaa sitä kunnolla, vaikka englantia opiskellaan kouluissa suurinpiirtein yhtä kauan kuin Suomessakin. Ehkä juuri siitä syystä englantia pidetään jonkinlaisena lisäarvona, ja sitä tungetaan sinnekin jossa sitä ei tarvittaisi. Tuloksena on se, että englanninkielisiä sanoja usein joko lausutaan tai kirjoitetaan väärin tai niitä käytetään väärissä asiayhteyksissä.

Italialainen esimerkiksi ei käy seksikaupassa vaan seksikkäässä kaupassa, sexy shopissa. Rikosdraamoihin keskittyvä ilta televisiossa on jostain ihmeen syystä serata crime, ja suihkussa käytetään doccia bodya eli suihkugeeliä. Kävelyn sijaan harrastetaan trendikkäästi walkingia, ja sauvakävely puolestaan on nordic walking. Huhujen sijaan käytetään englanninkielistä termiä rumors ja lennot varataan last minute. Tietokoneenkäyttäjät (tai mikseivät muutkin käyttäjät) ovat users ja uutiset news, ja näitä sanoja yhdistellään surutta italiankieleen.

Koditon on Italiassa usein homeless ja teini-ikäinen teenager, alle 35-vuotias on under 35 (numerot lausutaan kuitenkin italiaksi). Kun homoseksuaali tulee ulos kaapista, on muodikasta sanoa fare outing. Italialainen syö all you can -pizzeriassa josta on kätevästi pudotettu “eat” pois ja ostaa suklaapatukan self-automaatista.

Ja kun uudelle yhteisautopalvelulle valittiin nimeä, tuli siitä car sharing. Tuloksena on hauskoja keskusteluja vanhempien ihmisten kanssa: “Otimme käyttöön car sharing -palvelun”, “Minkä?”, “Car sharing”, “Siis mikä?”, “CAR SHARING”, ja niin edelleen… Samoin kaikkien elokuvien nimiäkään ei enää käännetä italiaksi, vaikka itse elokuvat dubataan yhä.

Asuntojen vuokrailmoituksissa lukee usein “tutti i confort”, kaikki mukavuudet, jossa m on vaihdettu italialaiseen suuhun paremmin sointuvaksi n:ksi. Lyhyttä kurssia tarkoittava stage tulee käsittääkseni ranskankielestä, mutta Italiassa se lausutaan yleensä englantilaisittain, jolloin se sotketaan esiintymislavaan.

Kun väärä lausunta yleistyy, löytää yllättäen itsensä tilanteesta jossa on pakko huonontaa omaa englanninkielen tasoaan vain jotta tulisi ymmärretyksi. Jos esimerkiksi haluan keskustella ajankohtaisohjelma Reportin viimeisimmästä jaksosta, pitää se lausua paino ensimmäisellä e:llä, vähän niinkuin Suomessakin. Spray eli hiussuihke puolestaan lausutaan “sprai”, ei “sprei”.

Olen kuitenkin huomannut, että mitä pidempään Italiassa asun, sitä enemmän alan tehdä englannissa virheitä. Siis aivan samoja virheitä kuin italialaiset. Maassa maan tavalla!

Jenni Meronen
www.jennimeronen.com

Lisää Jennin juttuja löydät ylläolevasta linkistä, mutta tässä on pieni kooste:

Italian parhaat rannat – Top 10

Aito Italia löytyy maaseudulta

Muodin orjat

Italialaisnuorten kallis hinta seksivalistuksen puutteesta: Sitruunalla peseytyminen ehkäisee raskauden!

Eurooppalaisten lukutaito huonolla tolalla

Italiassa selviää puhumalla

Kuukausi onnellisuutta

Anopin ja miniän suhde hiertää Italiassa

Italiassa kuolema kohdataan olohuoneessa

Haluatko Vieraskynäksi?

Mikin suosiosta kertoo esimerkiksi kalifornialaisen matkailusivuston kysely, joka näyttää, että hiiriherran tapaamista toivoo huomattava osa äänestäneistä, kun taas Akua kaipailee harvempi:
http://gocalifornia.about.com/gi/pa…ubmit+Vote

tiedetään Helsingin kaupunginkirjaston Kysy mitä vain -palstalla kertoa.

Tai sitten asia on niin, että

eurooppalaiset ovat enemmän kiinnostuneita sisällöstä kuin muodosta. Yhdysvalloissa asia on toisin päin. Amerikkalaiset näkevät Mikki Hiiren vain söpönä piirroshahmona. Tämän takia Aku Ankka on paljon suositumpi Euroopassa,

Don Rosa tuumi Suomenvierailullaan.

Rosa on myös todennut, että

hänenkin mielestään Mikki on turhan yksiulotteinen hahmo.

- Mikki Hiiri on mielestäni tylsä, sillä hän on puhtaasti hyvä tyyppi. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta Aku ja Roope ovat huomattavasti kiinnostavampia, sillä vaikka hekin ovat kilttejä tyyppejä, he ovat myös antisankareita.

Helsingin Sanomien verkkoliitteessä kerrotaan, että

Suomenkielisen nimensä Aku sai Aku Ankka -lehden ensimmäiseltä päätoimittajalta Sirkka Ruotsalaiselta. Roopelle nimen antoi suomentaja Aili Laine. Aku ehti esiintyä Seura-lehdessä myös Ankka Lampisena.

Kääk-sanaa ei ollut suomenkielessä ennen Akua. Legendaarisen lausahduksen keksi Akkarin toinen päätoimittaja Alli Peltonen.

Kaikki nämä “uudissanat”, Aku, Roope ja kääk, ovat varmasti muovanneet maailmankuvaamme ainakin jossain määrin.

Hämmästyttävää sen sijaan on, että Rosan mukaan

Yhdysvalloissa lapset lopettivat sarjakuvien lukemisen lähes täysin 60- ja 70-luvuilla, joten tarinat eivät ole nykynuorille tuttuja. Amerikkalaiset tuntevat Akun ja Mikin lähinnä t-paitojen symboleina Disneyworldissa. Mikki on hahmona tutumpi heille, sillä sitä käytetään Disney-yhtiön symbolina. Söpö Mikki on parempi symboli yhtiölle kuin kiroileva Aku Ankka olisi.

Jaakko Suominen pohtii Aku Ankan teknologista ympäristöä.

En osaa eritellä, miten sarjakuvat ovat vaikuttaneet minuun tai maailmankuvaani – tuskin ainakaan haitallisesti – mutta niillä on ollut merkitystä mielihyvän tuottajina, ajanvietteenä ja uusien ajatusten herättäjinä. Nykyään mielihyvä on edelleen keskeistä lukuharrastuksessa, mutta katson uusia ja vanhoja Aku Ankkoja toisin silmin kuin aiemmin. Konekulttuurin tutkijana havainnoin Aku Ankkaa erityisesti teknologisena ympäristönä. Sarjakuvahahmot käyttävät melkein joka tarinassa erilaisia viestimiä, liikennevälineitä, kodinkoneita ja mitä mielikuvituksellisimpia uusia teknisiä kehitelmiä. Laitteet toimivat sarjakuvien taustalla, visuaalisina kaluste-elementteinä mutta myös usein keskeisessä roolissa koko juonen etenemiselle. Tässä luvussa pohdin sarjakuvan tapaa esittää ja kuvata koneita, laitteita, keksintöjä sekä niiden käyttötapoja. Tutkin, miten ihmisen ja koneen suhdeverkostoja tuotetaan näkyviksi, ja kiinnitän huomioni verkostojen kuvaustavoissa tapahtuneisiin muutoksiin.

Esittelen sarjakuvien teknokulttuurista havainnointitapaa lapsuuttani vanhemman sarjakuva-aineiston avulla. Tarkastelen, millä tavoin Aku Ankka -lehti osallistui 1950-luvun suomalaiseen teknologiakeskusteluun. 1950-luvun alusta lähtien Suomessa julkaistun Aku Ankan arkipäiväinen teknoympäristö oli henkilöautoineen, kodinkoneineen ja televisioineen jotain sellaista, mistä useimmissa maan kotitalouksissa vasta unelmoitiin. Miten Aku Ankka kertoi teknologisesta muutoksesta? Miten se oli osa muutosta?

Hyvin mielenkiintoinen näkökulma. Itse taas olen usein ihastellut Akuissa esiintyvää rikasta, hauskaa, nykyaikaan sidottua intertekstuaalista (käännös)kieltä. Muovaako tuokin kieli mielikuvaamme Akusta? Mielihyväähän aivoja kutkuttelevat tekstit tuovat ja lisäävät sarjakuvan lukukokemusta. Kieli ja kulttuuri nivoutuvat saumattomasti yhteen useissa repliikeissä.

Kielen ja kulttuurin muovaaman mielen yhteys näkyy ehkä myös tuossa surullisenkuuluisassa käännöksessä veljenpojat: Tupu, Hupu ja Lupu (Huey, Dewey and Louie, oikeilta nimiltään Huebert, Deuteronomy and Louis) ovat oikeasti Akun siskon Dellan poikia, mitä kääntäjärukka ei tuota strippiä kääntäessään vielä tiennyt, nephew-sana kun on sama, olipa kyse veljen- tai siskonpojista (samoin veljen- tai siskontytöille on vain yksi käännösvastine englanniksi: niece).

Entäs Uncle Scrooge sitten? Uutisankka, tai no, jonkinsortin käännöskukkanen tuokin: Roope-setä onkin Akun eno.

Kääk!!

Ps. Akun muut sukulaiset englanniksi löydät esimerkiksi täältä.

Pps. Joko olet valinnut presidenttiehdokkaasi? Jokohan nyt Rosa äänestetään presidentiksi..?

Kolumbuksen aikaan Intiaa kutsuttiin Hindustaniksi, joten nimitys ei ole voinut tulla siitä, vaan Kolumbus kirjoitti päiväkirjaansa intiaanien olevan “Jumalan kansaa”, “In Dios”, kuten se espanjaksi kuuluu. Tuosta lausumasta tiputettiin myöhemmin s pois, ja indio tuli intiaanien nimitykseksi.

Kyllä on mielen ja kielen yhteys tässäkin suhteessa kummallinen: joku “tietää” kertoa jotain sanan alkuperästä, ja tämä “tieto” leviää ympäri maailmaa yleisenä totuutena, kunnes se joskus myöhemmin kumotaan – mutta silti tuo vääräksi osoitettu “tietämys” jää varmasti elämään, mieleenpainuvammin kuin totuus sanan alkuperästä. Kuten se harhaluulo, että eskimoilla olisi useampi sana tarkoittamaan lunta. Onkohan niillä viidakon asukkaillakaan edes useampaa sana eri vihreän sävyille, kuten meille lukion englannin kirjassa väitettiin..?

Toinenkin lempparini on valokuvablogi. Marianne Taylor Photography Blog tarjoaa kurkistuksen Lontooseen hääkuvien ja englanninkielisten selostusten kautta. Suomalaisnaisen kuvat ovat huikean kauniita ja englantia on ilo lukea.

Suosittelen tutustumista brittiläiseen kulttuuriin hieman eri kantilta näiden blogien avulla!

Muitakin eri kulttuureihin perehdyttäviä sekä englanniksi kirjoitettuja blogeja löytyy esim. täältä.

On se kielen ja mielen välinen yhteys mielenkiintoista, kun yksikön ja monikon eroja pyritään nykykielessä tuomaan selkeämmin näkyviin  vuosisatoja sen jälkeen, kun yksikkömuotoinen, ainakin Shakespearen teksteistä tuttu thou katosi lähestulkoon kielenkäytöstä.

Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat kaksi maata joita erottaa yhteinen kieli.

Samankaltaisuuksia eri maissa puhuttavalla englanninkielellä on enemmän kuin eroavaisuuksia, siksipä on väärin ajatella Britanniassa, Amerikassa, Intiassa, Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Afrikassa puhuttavan eri englannin kieliä. Sen sijaan englannilla on kaksi “päämurretta”, britannian- ja amerikanenglanti. Brittienglantia on perinteisesti arvostettu enemmän ehkäpä Britannian siirtomaaherruuden takia – ja onhan brittienglanniksi kirjoitettu maailman kuuluisampia kirjallisuustuotoksia. Kumpaako englannin murretta luulet nykynuorison Suomessa enemmän arvostavan – tai toivovan oppivan?

Edellisissä postauksissani esittelin britti- ja amerikanenglannin eroavaisuuksia ääntämisen, sanaston, kirjoitusasun ja kieliopin kannalta. Koen kuitenkin tarpeelliseksi alleviivata samaa kuin kaikissa lähteissäkin sanotaan: these differences are not to be taken too seriously! Enemmänkin on kyse siitä, mitkä sanat/sanonnat/kirjoitusasut mielletään brittiläisiksi tai amerikkalaisiksi. Kuten monessa esimerkissä kielioppieroja esittelevässä postauksessa tuli esille, sekä Britanniassa että Amerikassa käytetään usein samoja rakenteita. Sanaston tilanne on samankaltainen: brittiläisiä sanoja ovat parcel ja post, amerikkalaisia package ja mail, mutta kun amerikkalainen lähettää postipaketin, sen nimitys onkin parcel post. Sanojen kirjoitusasutkin saattavat olla yhteneväisiä, esim. amerikkalaiset usein kirjoittavat sanan theater kuten brititkin, theatre. Kuitenkaan ei ole suositeltavaa käyttää sekaisin britti- ja amerikanenglantia ainakaan kirjoitettaessa – “näin vältytään mm. siltä, että sama sana esiintyy monella tavalla kirjoitettuna samassa tekstissä”, todetaan oppikirjassa Tools and Rules – Cars (Hatakka & Piipponen, 2005 ).

Kun ensimmäiset siirtolaiset lähtivät Amerikkaan, he puhuivat uudessa kotimaassaan kuten aiemminkin – tietysti – ja eristyksissä kotimaastaan olevat ihmiset ovat usein myös kielen kannalta konservatiivisia. Niinpä Amerikassa on säilynyt moni aiemmalle brittienglannille (kyseessä on nimenomaan Standard English, olivathan uudisasukkaat hyvin koulutettuja ylempiluokkaisia brittejä) tunnusomainen piirre sanaston ja morfologian suhteen. Samoin islantikin on säilyttänyt vanhempia kielen piirteitä, mitkä ovat kadonneet sen muista sukukielistä. Myös ääntäminen tiettyjen sanojen suhteen nykyamerikanenglannissa on lähempänä 1600-luvun brittienglantia kuin brittienglanti nykyään. Näin ollen on absurdia sanoa, että amerikanenglanti olisi “huonompaa” englantia kuin brittienglanti, onhan amerikanenglannin juuret juuri Brittein saarilta!

Amerikanenglannissa on säilynyt sellaisia vanhoja sanoja kuin syksyä tarkoittava  germaanisten kielten fall, joka brittienglannissa on korvautunut alunperin ranskankielisellä sanalla ja muotoutunut muotoon autumn ja korttipakka deck of cards, jota vastaa brittienglannin pack of cards (joka tosin on käytössä myös amerikanenglannissa). Toisaalta amerikanenglannista on kadonnut brittiläisiä sanoja kuten waistcoat ‘liivi’ ja fortnight ‘kaksi viikkoa’. Amerikanenglantiin muotoutui 1600-luvulla uusia sanoja kehittelemällä vanhoista sanoista uusia yhdyssanoja, muuttamalla sanojen merkitystä ja lainaamalla toisista kielistä. Ei amerikan- tai brittienglannin muotoutuminen sentään tuohon ole pysähtynyt; kieli on jatkuvassa muutostilassa.

Tässä vielä pieni kooste britti- ja amerikanenglannin eroista:

Woodlands Junior Schoolin sivuilla on vastattu kysymykseen What are the differences between British English and American English?.

Eroavaisuuksia käsitellään myös Susan Jonesin sivulla. Lue myös Welford Writes -blogin British and American spelling, -ice or -ise? ja Insure, Ensure, Assure.

Perfectyourenglish -sivustolta löytyy eroavaisuuksia britti- ja amerikanenglannissa kieliopin, sanaston, sanojen käytön ja kirjoitusasun suhteen – klikkaile sivun alalaidassa olevia linkkejä.

ESL:n sivuilla on kattava (joskaan ei kovin lukijaystävällinen) lista britti- ja amerikanenglannin eroista, samoin englanninkielisessä Wikipediassa, missä kannattaa tutustua myös sivun vasemmassa laidassa oleviin linkkeihin! Täällä vielä “selittävä sanakirja” brittienglannista amerikanenglantiin “käännettynä”, The American’s guide to speaking British. Klikkaa seitsemää eri aihepiiriä sivun vasemmasta laidasta.

Olen pitänyt taukoa tänne bloggailusta, vaikka britti- ja amerikanenglannin erojen käsittely keväällä jäi kesken. Nyt yritän palata takaisin kehiin blogatakseni ainakin silloin tällöin (päivitin jo aiempia britti- ja amerikanenglantipostauksiani) ja näin alkajaisiksi mietin, kuuluuko päivämäärien kirjoittaminen kielioppiin.. Päätin, että tässä tapauksessa kyllä. Päivämäärien kirjoittaminen eroaa hieman brittienglannissa ja amerikanenglannissa, katso linkki postaukseeni aiheesta.

Sekä brittiläisiä että amerikkalaisia TV-sarjoja seuratessa voi esimerkiksi ihmetellä, pitääkö sanoa I’ll go and take a shower vai I’ll go take a shower tai I’ll go shopping - come along vai I’ll go shopping - come with. Molemmat ovat oikein, ensimmäinen tapa ilmaista asia on enemmän brittiläinen, jälkimmäinen amerikkalainen, kuten värikooditkin kertovat – vihreällähän näissä postauksissa on huomioitu brittienglantilaisina pidetyt muodot ja oranssilla amerikkalaisemmat.

Muitakin kieliopillisia eroja britti- ja amerikanenglannin välillä on. Tässä esittelen osan eroista pääpiirteittäin, lisää voi lukea esim.  Päivi Rekiaron Nykyenglannin preppauskirjasta (1994) s. 155-157 ja englanniksi täältä, täältä tai Wikipediasta.

Kollektiivisubstantiivien käyttö

Amerikanenglannissa yksikkömuodot ovat yleisempiä kollektiivisubstantiivien (ryhmäsanojen) kanssa käytettävissä pronomineissa ja verbeissä, kun taas brittienglannissa kollektiivisubstantiiveihin viitataan usein monikollisella pronominilla ja verbiä käytetään monikossa, kun puhutaan ryhmän jäsenistä – yksikköä taas käytetään, kun ryhmää ajatellaan kokonaisuutena. (Palaan kollektiivisubstantiiveihin myöhemmin monikon yhteydessä KielenOppi-blogissani.)

The staff were asked questions by the police.

The staff was asked questions by the police.

Indefiniittipronominin one käyttö

Indefiniittipronomini one on ylätyyliä amerikanenglannissa ja korvataan usein yleiskielessä pronominilla you.

One never knows what one can find in an antique shop.

You never know what you can find in an antique shop.

Jos tätä indefiniittipronomia kuitenkin käytetään yleiskielessä, sitä ei yleensä toisteta samassa lauseessa, vaan käytetään pronominia you:

One never knows what you can find in an antique shop.

tai he/she, him/her, his/her viitatessa kyseiseen pronominiin:

One must love one’s country.

One must love his/her country.

Artikkelin käyttö

Mm. seuraavissa tapauksissa brittienglannissa ei käytetä artikkelia, mutta amerikanenglannissa käytetään:

Emma’s in hospital.

Emma’s in the hospital.

-

Ted goes to university.

Ted goes to a university.

-

Kelly studies at university.

Kelly  studies at the university.

Prepositioiden käyttö

at the weekend / at weekends

on the weekend / on weekends

-

in a team

on a team

-

in a street

on a street

-

get in a train

get on a train

-

get out of a train

get off a train

-

different from / to

different from / than

-

ten past eight

ten after eight

-

five to nine

five of nine

-

Monday to Friday

Monday through Friday

-

write to me soon

write me soon

-

talk to me

talk with me

Adjektiivin käyttö adverbina

Amerikanenglannin arkityylissä adjektiivin käyttö adverbina on yleisempää kuin brittienglannissa.

Ride your bike slowly.

Ride your bike slow.

-

Do it quickly!

Do it quick!

Adverbien paikka

Brittienglannissa verbien väliin tuleva adverbi on apuverbin jälkeen ennen muita verbejä tai olla-verbin jälkeen, kun amerikanenglannissa se on ennen apuverbiä ja muita verbejä.

She has probably arrived now.

She probably has arrived now.

-

I am seldom late for work in the mornings.

I seldom am late for work in the mornings.

Have-verbin käyttö

Brittienglantilaiseksi tavaksi ilmaista omistamista mielletään rakenne have got (has got) ja amerikkalaiseksi muodon have (has) käyttö (jolloin kielto- ja kysymyslauseet muodostetaan do-apuverbin avulla). Tosin jälkimmäinen on yleinen tapa ilmaista omistamista myös brittienglannissa.

You’ ve got a friend.

You have a friend.

-

She hasn’t got a car.

She doesn’t have a car.

-

Have they got a phone?

Do they have a phone?

Muodollisessa kielenkäytössä voidaan kysyä myös Have they a phone?

Verbin shall käyttö

Amerikanenglannissa verbi shall on harvinaisempi kuin brittienglannissa. Kun brittienglannissa tätä verbiä käytetään ensimmäisen persoonan kanssa puhuttaessa tulevaisuudesta, amerikanenglannissa käytetään verbiä will, jota käytetään usein kyllä brittienglannissakin. Kun britti käyttää shall-verbiä esim. avuntarjoamisessa, amerikkalainen käyttää verbiä should.

I shall never forget about it.

I will never forget about it.

-

Shall I help you with your bags?

Should I help you with your bags?

Verbien dare, need ja ought käyttö

Verbien dare ja need kielteiset ja kysyvät muodot ilman do-apuverbiä sekä ought-verbi ovat amerikanenglannissa harvinaisempia kuin brittienglannissa, missä tosin  hyvin yleisiä ovat myös  “amerikkalaiset” muodot.

I daren’t go there.

I don’t dare go there.

-

You needn’t come.

You don’t need to come.

-

He oughtn’t to have said it to me.

He shouldn’t have said it to me.

-

Ought I to leave?

Should I leave?

Imperfektin ja perfektin käyttö

Tietyissä rakenteissa brittienglannissa käytetään perfektiä, kun amerikanenglannissa käytetään imperfektiä. Tämä koskee tekemistä, joka on tapahtunut lähimenneisyydessä, mutta jolla on kytkös nykyhetkeen:

I’ve lost my car key. Can you help me look for it?

I lost my car key. Can you help me look for it?

Sama aikamuotosääntö koskee sanojen already, just ja yet kanssa käytettäviä verbejä, mutta amerikanenglannissa voidaan käyttää yhtä hyvin myös perfektiä niiden kanssa.

I’ve just had breakfast.

I just had breakfast.

-

I’ve already seen that DVD.

I already saw that DVD.

-

Have your finished your essay yet?

Did you finish your essay yet?

Get-verbin taivutus

Brittienglannissa get-verbi taipuu get – got – got, amerikanenglannissa get – got – gotten.

He‘s got much better at playing the drums.

He‘s gotten much better at playing the drums.

Menneen ajan verbimuodot

Seuraavilla verbeillä on kaksi menneen ajan muotoa, säännöllinen ja epäsäännöllinen, sekä britti- että amerikanenglannissa, mutta epäsäännölliset taivutusmuodot ovat brittienglannissa yleisempiä, amerikanenglannissa taas säännölliset muodot.

burn

burnt

burned

dream

dreamt

dreamed

lean

leant

leaned

learn

learnt

learned

smell

smelt

smelled

spell

spelt

spelled

spill

spilt

spilled

spoil

spoilt

spoiled