Donald Duck, suomalaisittain siis tietenkin Aku Ankka, on vissiin aina ollut suositumpi kuin sarjakuvaystävänsä Mikki Hiiri, Mickey Mouse siis, josta taas tunnutaan pitävän enemmän niin Amerikassa kuin Italiassa ja muuallakin. Olemmeko me suomalaiset yhtä lyhytpinnaisia ja temperamenttisia kuin Aku? Vai vetoaako meihin sittenkin se ainainen epäonnistuminen? Mikki taas saatetaan nähdä liian positiivisena ja fiksuna hahmona.. Aku Ankka -lehteä ei käsittääkseni muualla ilmesty kuin meillä ja Ruotsissa, muualla ilmestyvät lehdet julkaistaan Mikin nimellä, kuten Topolino Italiassa. Taskukirjamaisia julkaisuja Akun ja Roopen nimissä ilmestyy muuallakin.
Mikin suosiosta kertoo esimerkiksi kalifornialaisen matkailusivuston kysely, joka näyttää, että hiiriherran tapaamista toivoo huomattava osa äänestäneistä, kun taas Akua kaipailee harvempi:
http://gocalifornia.about.com/gi/pa…ubmit+Vote
tiedetään Helsingin kaupunginkirjaston Kysy mitä vain -palstalla kertoa.
Tai sitten asia on niin, että
eurooppalaiset ovat enemmän kiinnostuneita sisällöstä kuin muodosta. Yhdysvalloissa asia on toisin päin. Amerikkalaiset näkevät Mikki Hiiren vain söpönä piirroshahmona. Tämän takia Aku Ankka on paljon suositumpi Euroopassa,
Don Rosa tuumi Suomenvierailullaan.
Rosa on myös todennut, että
hänenkin mielestään Mikki on turhan yksiulotteinen hahmo.
– Mikki Hiiri on mielestäni tylsä, sillä hän on puhtaasti hyvä tyyppi. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta Aku ja Roope ovat huomattavasti kiinnostavampia, sillä vaikka hekin ovat kilttejä tyyppejä, he ovat myös antisankareita.
Helsingin Sanomien verkkoliitteessä kerrotaan, että
Suomenkielisen nimensä Aku sai Aku Ankka -lehden ensimmäiseltä päätoimittajalta Sirkka Ruotsalaiselta. Roopelle nimen antoi suomentaja Aili Laine. Aku ehti esiintyä Seura-lehdessä myös Ankka Lampisena.
Kääk-sanaa ei ollut suomenkielessä ennen Akua. Legendaarisen lausahduksen keksi Akkarin toinen päätoimittaja Alli Peltonen.
Kaikki nämä “uudissanat”, Aku, Roope ja kääk, ovat varmasti muovanneet maailmankuvaamme ainakin jossain määrin.
Hämmästyttävää sen sijaan on, että Rosan mukaan
Yhdysvalloissa lapset lopettivat sarjakuvien lukemisen lähes täysin 60- ja 70-luvuilla, joten tarinat eivät ole nykynuorille tuttuja. Amerikkalaiset tuntevat Akun ja Mikin lähinnä t-paitojen symboleina Disneyworldissa. Mikki on hahmona tutumpi heille, sillä sitä käytetään Disney-yhtiön symbolina. Söpö Mikki on parempi symboli yhtiölle kuin kiroileva Aku Ankka olisi.
Jaakko Suominen pohtii Aku Ankan teknologista ympäristöä.
En osaa eritellä, miten sarjakuvat ovat vaikuttaneet minuun tai maailmankuvaani – tuskin ainakaan haitallisesti – mutta niillä on ollut merkitystä mielihyvän tuottajina, ajanvietteenä ja uusien ajatusten herättäjinä. Nykyään mielihyvä on edelleen keskeistä lukuharrastuksessa, mutta katson uusia ja vanhoja Aku Ankkoja toisin silmin kuin aiemmin. Konekulttuurin tutkijana havainnoin Aku Ankkaa erityisesti teknologisena ympäristönä. Sarjakuvahahmot käyttävät melkein joka tarinassa erilaisia viestimiä, liikennevälineitä, kodinkoneita ja mitä mielikuvituksellisimpia uusia teknisiä kehitelmiä. Laitteet toimivat sarjakuvien taustalla, visuaalisina kaluste-elementteinä mutta myös usein keskeisessä roolissa koko juonen etenemiselle. Tässä luvussa pohdin sarjakuvan tapaa esittää ja kuvata koneita, laitteita, keksintöjä sekä niiden käyttötapoja. Tutkin, miten ihmisen ja koneen suhdeverkostoja tuotetaan näkyviksi, ja kiinnitän huomioni verkostojen kuvaustavoissa tapahtuneisiin muutoksiin.
Esittelen sarjakuvien teknokulttuurista havainnointitapaa lapsuuttani vanhemman sarjakuva-aineiston avulla. Tarkastelen, millä tavoin Aku Ankka -lehti osallistui 1950-luvun suomalaiseen teknologiakeskusteluun. 1950-luvun alusta lähtien Suomessa julkaistun Aku Ankan arkipäiväinen teknoympäristö oli henkilöautoineen, kodinkoneineen ja televisioineen jotain sellaista, mistä useimmissa maan kotitalouksissa vasta unelmoitiin. Miten Aku Ankka kertoi teknologisesta muutoksesta? Miten se oli osa muutosta?
Hyvin mielenkiintoinen näkökulma. Itse taas olen usein ihastellut Akuissa esiintyvää rikasta, hauskaa, nykyaikaan sidottua intertekstuaalista (käännös)kieltä. Muovaako tuokin kieli mielikuvaamme Akusta? Mielihyväähän aivoja kutkuttelevat tekstit tuovat ja lisäävät sarjakuvan lukukokemusta. Kieli ja kulttuuri nivoutuvat saumattomasti yhteen useissa repliikeissä.
Kielen ja kulttuurin muovaaman mielen yhteys näkyy ehkä myös tuossa surullisenkuuluisassa käännöksessä veljenpojat: Tupu, Hupu ja Lupu (Huey, Dewey and Louie, oikeilta nimiltään Huebert, Deuteronomy and Louis) ovat oikeasti Akun siskon Dellan poikia, mitä kääntäjärukka ei tuota strippiä kääntäessään vielä tiennyt, nephew-sana kun on sama, olipa kyse veljen- tai siskonpojista (samoin veljen- tai siskontytöille on vain yksi käännösvastine englanniksi: niece).
Entäs Uncle Scrooge sitten? Uutisankka, tai no, jonkinsortin käännöskukkanen tuokin: Roope-setä onkin Akun eno.
Kääk!!
Ps. Akun muut sukulaiset englanniksi löydät esimerkiksi täältä.
Pps. Joko olet valinnut presidenttiehdokkaasi? Jokohan nyt Rosa äänestetään presidentiksi..?
KielinMielin 