Tag Archives: kulttuuri

Liikuntaa alkuihmisten tapaan / Varpu Tavi


Viime viikolla julkaisin Varpu Tavin vieraskirjoituksen Parempi nainen, ja tässä on jatkoa Afrikkateemalle.

Advertisements

Hyvää nimipäivää, Aku!


Donald Duck, suomalaisittain siis tietenkin Aku Ankka, on vissiin aina ollut suositumpi kuin sarjakuvaystävänsä Mikki Hiiri, Mickey Mouse siis, josta taas tunnutaan pitävän enemmän niin Amerikassa kuin Italiassa ja muuallakin. Olemmeko me suomalaiset yhtä lyhytpinnaisia ja temperamenttisia kuin Aku? Vai vetoaako meihin sittenkin se ainainen epäonnistuminen? Mikki taas saatetaan nähdä liian positiivisena ja fiksuna hahmona.. Aku Ankka -lehteä ei käsittääkseni muualla ilmesty kuin meillä ja Ruotsissa, muualla ilmestyvät lehdet julkaistaan Mikin nimellä, kuten Topolino Italiassa. Taskukirjamaisia julkaisuja Akun ja Roopen nimissä ilmestyy muuallakin.

Mikin suosiosta kertoo esimerkiksi kalifornialaisen matkailusivuston kysely, joka näyttää, että hiiriherran tapaamista toivoo huomattava osa äänestäneistä, kun taas Akua kaipailee harvempi:
http://gocalifornia.about.com/gi/pa…ubmit+Vote

tiedetään Helsingin kaupunginkirjaston Kysy mitä vain -palstalla kertoa.

Tai sitten asia on niin, että

eurooppalaiset ovat enemmän kiinnostuneita sisällöstä kuin muodosta. Yhdysvalloissa asia on toisin päin. Amerikkalaiset näkevät Mikki Hiiren vain söpönä piirroshahmona. Tämän takia Aku Ankka on paljon suositumpi Euroopassa,

Don Rosa tuumi Suomenvierailullaan.

Rosa on myös todennut, että

hänenkin mielestään Mikki on turhan yksiulotteinen hahmo.

– Mikki Hiiri on mielestäni tylsä, sillä hän on puhtaasti hyvä tyyppi. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta Aku ja Roope ovat huomattavasti kiinnostavampia, sillä vaikka hekin ovat kilttejä tyyppejä, he ovat myös antisankareita.

Helsingin Sanomien verkkoliitteessä kerrotaan, että

Suomenkielisen nimensä Aku sai Aku Ankka -lehden ensimmäiseltä päätoimittajalta Sirkka Ruotsalaiselta. Roopelle nimen antoi suomentaja Aili Laine. Aku ehti esiintyä Seura-lehdessä myös Ankka Lampisena.

Kääk-sanaa ei ollut suomenkielessä ennen Akua. Legendaarisen lausahduksen keksi Akkarin toinen päätoimittaja Alli Peltonen.

Kaikki nämä “uudissanat”, Aku, Roope ja kääk, ovat varmasti muovanneet maailmankuvaamme ainakin jossain määrin.

Hämmästyttävää sen sijaan on, että Rosan mukaan

Yhdysvalloissa lapset lopettivat sarjakuvien lukemisen lähes täysin 60- ja 70-luvuilla, joten tarinat eivät ole nykynuorille tuttuja. Amerikkalaiset tuntevat Akun ja Mikin lähinnä t-paitojen symboleina Disneyworldissa. Mikki on hahmona tutumpi heille, sillä sitä käytetään Disney-yhtiön symbolina. Söpö Mikki on parempi symboli yhtiölle kuin kiroileva Aku Ankka olisi.

Jaakko Suominen pohtii Aku Ankan teknologista ympäristöä.

En osaa eritellä, miten sarjakuvat ovat vaikuttaneet minuun tai maailmankuvaani – tuskin ainakaan haitallisesti – mutta niillä on ollut merkitystä mielihyvän tuottajina, ajanvietteenä ja uusien ajatusten herättäjinä. Nykyään mielihyvä on edelleen keskeistä lukuharrastuksessa, mutta katson uusia ja vanhoja Aku Ankkoja toisin silmin kuin aiemmin. Konekulttuurin tutkijana havainnoin Aku Ankkaa erityisesti teknologisena ympäristönä. Sarjakuvahahmot käyttävät melkein joka tarinassa erilaisia viestimiä, liikennevälineitä, kodinkoneita ja mitä mielikuvituksellisimpia uusia teknisiä kehitelmiä. Laitteet toimivat sarjakuvien taustalla, visuaalisina kaluste-elementteinä mutta myös usein keskeisessä roolissa koko juonen etenemiselle. Tässä luvussa pohdin sarjakuvan tapaa esittää ja kuvata koneita, laitteita, keksintöjä sekä niiden käyttötapoja. Tutkin, miten ihmisen ja koneen suhdeverkostoja tuotetaan näkyviksi, ja kiinnitän huomioni verkostojen kuvaustavoissa tapahtuneisiin muutoksiin.

Esittelen sarjakuvien teknokulttuurista havainnointitapaa lapsuuttani vanhemman sarjakuva-aineiston avulla. Tarkastelen, millä tavoin Aku Ankka -lehti osallistui 1950-luvun suomalaiseen teknologiakeskusteluun. 1950-luvun alusta lähtien Suomessa julkaistun Aku Ankan arkipäiväinen teknoympäristö oli henkilöautoineen, kodinkoneineen ja televisioineen jotain sellaista, mistä useimmissa maan kotitalouksissa vasta unelmoitiin. Miten Aku Ankka kertoi teknologisesta muutoksesta? Miten se oli osa muutosta?

Hyvin mielenkiintoinen näkökulma. Itse taas olen usein ihastellut Akuissa esiintyvää rikasta, hauskaa, nykyaikaan sidottua intertekstuaalista (käännös)kieltä. Muovaako tuokin kieli mielikuvaamme Akusta? Mielihyväähän aivoja kutkuttelevat tekstit tuovat ja lisäävät sarjakuvan lukukokemusta. Kieli ja kulttuuri nivoutuvat saumattomasti yhteen useissa repliikeissä.

Kielen ja kulttuurin muovaaman mielen yhteys näkyy ehkä myös tuossa surullisenkuuluisassa käännöksessä veljenpojat: Tupu, Hupu ja Lupu (Huey, Dewey and Louie, oikeilta nimiltään Huebert, Deuteronomy and Louis) ovat oikeasti Akun siskon Dellan poikia, mitä kääntäjärukka ei tuota strippiä kääntäessään vielä tiennyt, nephew-sana kun on sama, olipa kyse veljen- tai siskonpojista (samoin veljen- tai siskontytöille on vain yksi käännösvastine englanniksi: niece).

Entäs Uncle Scrooge sitten? Uutisankka, tai no, jonkinsortin käännöskukkanen tuokin: Roope-setä onkin Akun eno.

Kääk!!

Ps. Akun muut sukulaiset englanniksi löydät esimerkiksi täältä.

Pps. Joko olet valinnut presidenttiehdokkaasi? Jokohan nyt Rosa äänestetään presidentiksi..?

Pari brittiblogivinkkiä


Kielen ja kulttuurin opiskelu liittyvät yhteen. Niinpä laitan linkin hienoon blogiin, missä esitellään Lontoota tilannekuvien kautta, vaikkakin kuvatekstit ovat suomeksi. London Calling on suomalaistytön pitämä blogi, missä kuvien avulla välittyy brittiläinen tunnelma, vähän tapakulttuuria, vilahtaapa taustalla joskus joitakin nähtävyyksiäkin.

Toinenkin lempparini on valokuvablogi. Marianne Taylor Photography Blog tarjoaa kurkistuksen Lontooseen hääkuvien ja englanninkielisten selostusten kautta. Suomalaisnaisen kuvat ovat huikean kauniita ja englantia on ilo lukea.

Suosittelen tutustumista brittiläiseen kulttuuriin hieman eri kantilta näiden blogien avulla!

Muitakin eri kulttuureihin perehdyttäviä sekä englanniksi kirjoitettuja blogeja löytyy esim. täältä.

Englannin uudet monikot


Etsiessäni tietoa puhuttelusanoista Sir/Mister sekä Madam törmäsin Wikipedian mielenkiintoiseen artikkeliin teitittelystä ja englannin uusista monikoista. Itsekin olen you guys -ilmaisua käyttänyt sujuvasti ja y’all -ilmaisuakin näkee eri yhteyksissä, mutta enpä ole aiemmin mieltänyt näiden olevan kieliopillisesti monikkomuotoja!

On se kielen ja mielen välinen yhteys mielenkiintoista, kun yksikön ja monikon eroja pyritään nykykielessä tuomaan selkeämmin näkyviin  vuosisatoja sen jälkeen, kun yksikkömuotoinen, ainakin Shakespearen teksteistä tuttu thou katosi lähestulkoon kielenkäytöstä.

Britti- ja amerikanenglanti: Summary


Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat kaksi maata joita erottaa yhteinen kieli.

Samankaltaisuuksia eri maissa puhuttavalla englanninkielellä on enemmän kuin eroavaisuuksia, siksipä on väärin ajatella Britanniassa, Amerikassa, Intiassa, Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Afrikassa puhuttavan eri englannin kieliä. Sen sijaan englannilla on kaksi “päämurretta”, britannian- ja amerikanenglanti. Brittienglantia on perinteisesti arvostettu enemmän ehkäpä Britannian siirtomaaherruuden takia – ja onhan brittienglanniksi kirjoitettu maailman kuuluisampia kirjallisuustuotoksia. Kumpaako englannin murretta luulet nykynuorison Suomessa enemmän arvostavan – tai toivovan oppivan?

Edellisissä postauksissani esittelin britti- ja amerikanenglannin eroavaisuuksia ääntämisen, sanaston, kirjoitusasun ja kieliopin kannalta. Koen kuitenkin tarpeelliseksi alleviivata samaa kuin kaikissa lähteissäkin sanotaan: these differences are not to be taken too seriously! Enemmänkin on kyse siitä, mitkä sanat/sanonnat/kirjoitusasut mielletään brittiläisiksi tai amerikkalaisiksi. Kuten monessa esimerkissä kielioppieroja esittelevässä postauksessa tuli esille, sekä Britanniassa että Amerikassa käytetään usein samoja rakenteita. Sanaston tilanne on samankaltainen: brittiläisiä sanoja ovat parcel ja post, amerikkalaisia package ja mail, mutta kun amerikkalainen lähettää postipaketin, sen nimitys onkin parcel post. Sanojen kirjoitusasutkin saattavat olla yhteneväisiä, esim. amerikkalaiset usein kirjoittavat sanan theater kuten brititkin, theatre. Kuitenkaan ei ole suositeltavaa käyttää sekaisin britti- ja amerikanenglantia ainakaan kirjoitettaessa – “näin vältytään mm. siltä, että sama sana esiintyy monella tavalla kirjoitettuna samassa tekstissä”, todetaan oppikirjassa Tools and Rules – Cars (Hatakka & Piipponen, 2005 ).

Kun ensimmäiset siirtolaiset lähtivät Amerikkaan, he puhuivat uudessa kotimaassaan kuten aiemminkin – tietysti – ja eristyksissä kotimaastaan olevat ihmiset ovat usein myös kielen kannalta konservatiivisia. Niinpä Amerikassa on säilynyt moni aiemmalle brittienglannille (kyseessä on nimenomaan Standard English, olivathan uudisasukkaat hyvin koulutettuja ylempiluokkaisia brittejä) tunnusomainen piirre sanaston ja morfologian suhteen. Samoin islantikin on säilyttänyt vanhempia kielen piirteitä, mitkä ovat kadonneet sen muista sukukielistä. Myös ääntäminen tiettyjen sanojen suhteen nykyamerikanenglannissa on lähempänä 1600-luvun brittienglantia kuin brittienglanti nykyään. Näin ollen on absurdia sanoa, että amerikanenglanti olisi “huonompaa” englantia kuin brittienglanti, onhan amerikanenglannin juuret juuri Brittein saarilta!

Amerikanenglannissa on säilynyt sellaisia vanhoja sanoja kuin syksyä tarkoittava  germaanisten kielten fall, joka brittienglannissa on korvautunut alunperin ranskankielisellä sanalla ja muotoutunut muotoon autumn ja korttipakka deck of cards, jota vastaa brittienglannin pack of cards (joka tosin on käytössä myös amerikanenglannissa). Toisaalta amerikanenglannista on kadonnut brittiläisiä sanoja kuten waistcoat ‘liivi’ ja fortnight ‘kaksi viikkoa’. Amerikanenglantiin muotoutui 1600-luvulla uusia sanoja kehittelemällä vanhoista sanoista uusia yhdyssanoja, muuttamalla sanojen merkitystä ja lainaamalla toisista kielistä. Ei amerikan- tai brittienglannin muotoutuminen sentään tuohon ole pysähtynyt; kieli on jatkuvassa muutostilassa.

Tässä vielä pieni kooste britti- ja amerikanenglannin eroista:

Woodlands Junior Schoolin sivuilla on vastattu kysymykseen What are the differences between British English and American English?.

Eroavaisuuksia käsitellään myös Susan Jonesin sivulla. Lue myös Welford Writes -blogin British and American spelling, -ice or -ise? ja Insure, Ensure, Assure.

Perfectyourenglish -sivustolta löytyy eroavaisuuksia britti- ja amerikanenglannissa kieliopin, sanaston, sanojen käytön ja kirjoitusasun suhteen – klikkaile sivun alalaidassa olevia linkkejä.

ESL:n sivuilla on kattava (joskaan ei kovin lukijaystävällinen) lista britti- ja amerikanenglannin eroista, samoin englanninkielisessä Wikipediassa, missä kannattaa tutustua myös sivun vasemmassa laidassa oleviin linkkeihin! Täällä vielä “selittävä sanakirja” brittienglannista amerikanenglantiin “käännettynä”, The American’s guide to speaking British. Klikkaa seitsemää eri aihepiiriä sivun vasemmasta laidasta.

Loppiainen. Mutta mikä ihmeen Twelfth Day?


Loppiaista vietetään 6.1. Mutta miksi sitä kutsutaan englanniksi nimellä Twelfth Day? Tämä johtuu siitä, että joulun juhlakausi alkaa joulupäivän jälkeisestä tapaninpäivästä ja 12. päivä tästä sijoittuu kuudennelle päivälle tammikuuta. Loppiaisaatto on siis Twelfth Night.

Samaa nimeä kantaa Shakespearen 1600-luvun alussa kirjoittama hulvaton komedia.

Kuva on kopsattu täältä

Kuten niin monet Shakespearen komediat, myös Loppiaisaatto rakentuu väärän henkilöllisyyden ympärille. Näytelmän päähenkilö, Viola, haaksirikkoutuu Illyrian rannikolle näytelmän avauskohtauksessa. Viola menettää yhteyden kaksosveljeensä, Sebastianiin, jonka hän luulee menehtyneen. Pukeutuneena mieheksi hän pääsee herttua Orsinin hoviin palvelijaksi. Orsino on rakastunut vastikään veljensä menettäneeseen ja kuolemaa surevaan Lady Oliviaan. Orsino päättää käyttää ”Cesariota” välittäjänä, mutta Olivia, joka uskoo Violan olevan mies, rakastuu komeaan ja kaunopuheiseen viestintuojaan. Viola puolestaan on rakastunut herttuaan, joka myös uskoo tämän olevan mies ja pitää tätä uskottunaan.

Sebastianin saapuessa näyttämölle syntyy hämmennys. Olivia erehtyy luulemaan häntä Violaksi ja kosii Sebastiania. Pari vihitään salassa. Kun kaksoset esiintyvät yhtä aikaa sekä Olivian, että herttuan edessä, syntyy lisää hämmennystä heidän samankaltaisuudestaan. Lopulta Viola kuitenkin paljastaa olevansa todellisuudessa nainen ja kertoo, että Sebastian on hänen kadoksissa ollut kaksosveljensä. Näytelmä päättyy herttuan ja Violan, Tobyn ja Marian sekä Olivian ja Sebastianin avioliittojen julistukseen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Loppiaisaatto

Täältä löytyy näytelmä kokonaisuudessaan englanniksi: Twelfth Night, Or What You Will. Suosittelen, jos on joskus aikaa lukea! Kirjastosta tämä saattaisi löytyä ehkä helpommin luettavana paperiversiona.

Kaikki postaukseni loppiaisteemasta löytyvät täältä

Venäläinen uusi vuosi


on rajan takana vuoden tärkein juhla. Siksi tein opetusharjoitteluvuotenani kolmen muun venäjänopiskelijan kanssa laajahkon tiimityön otsikolla Lahjoja Pakkasukon ja Lumihiutaletytön tuomina ja piirileikkejä kuusen ympärillä – uuden vuoden vietosta Venäjällä, jonka yhteydessä laadimme valmiin, ajattoman oppimateriaalipaketin tunneilla käytettäväksi. Pakettiin sisältyy työpisteitä sanaristikkoineen, yhdistelytehtävineen, tekstiharjoituksineen, luetunymmärtämisineen,  suullisine pariharjoituksineen, maljapuheineen, toivotuksineen, lauluineen, kielioppitehtävineen ja linkkeineen. Harmi vaan, sitä ei taida tänne saada kokonaisuudessaan liitettyä, mutta mainittakoon tässä postauksessa muutama venäläinen uuden vuoden vieton erikoisuus. Pidemmän jutun, jonka materiaalipakettiin tuolloin aikoinaan kirjoitin, liitin OppiSoppiin.

Kuva on kopsattu täältä.



Kuten BB-Anttikin tässä taannoin mainitsi viihdeuutisissa, Venäjällä lapsiperheissä ei käy Joulupukkia, vaan Pakkasukko eli Дед Мороз. Tämä Joulupukin virkaveli ei kuitenkaan liity jouluun, vaan uuden vuoden viettoon ja tonttujen sijasta hänellä on mukana Lumihiutaletyttö, Снегурочка.

Venäjälle Pakkasukko – Ded Moroz – ilmaantui Pietari Suuren uudistusten myötä. Koska Pietari oli länsimaisten tapojen ihailija, antoi hän käskyn, että uuden vuoden juhlaa siirryttäisiin juhlimaan tammikuun ensimmäisenä päivänä eikä syyskuun ensimmäisenä, niin kuin Venäjällä oli ollut tapana. Juhlia piti länsimaisen tavan mukaan – joulupukkineen ja -kuusineen. Kuitenkin viimeisten kolmensadan vuoden aikana Joulupukki sai venäläiset piirteet ja siitä tuli Pakkasukko, joka eroaa länsimaisesta veljestään.

Pakkasukko ei liity jouluun vaan uuteen vuoteen, jota Venäjällä vietetään ennen joulua. (Venäjällä joulu on 7.1.*) Pakkasukko on myös pukeutunut venäläisittäin – pitkään turkkiin, joka on vyötetty kankaisella vyöllä. Turkki voi olla punainen, vaaleansininen tai oikeastaan minkä värinen tahansa. Päässään Pakkasukolla on pyöreä venäläinen lakki, jonka reunat ovat turkista. Pakkasukon parta on pitkä ja tuuhea. Pakkasukko kulkee tyypillisellä venäläisellä troikalla (kolmen hevosen vetämä kelkka) ja mukanaan hänellä on lapsenlapsensa Snegurotshka – Lumityttö. Uuden Vuoden yönä Pakkasukko ja Snegurotshka tuovat lapsille lahjoja sekä toteuttavat ihmisten salaisia toiveita.

Neuvostoaikana Pakkasukon rooli oli erityisen tärkeä, koska uusi vuosi jäi ainoaksi juhlaksi, jota oli vietetty jo ennen vallankumousta.

Lähde: http://www.lenin.fi/uusi/esineet/2003/tammikuu.htm

* Kirkollista joulua vietetään siis vanhan ajanlaskun mukaan. Venäjällä vuonna 1918 käyttöön otetun gregoriaanisen kalenterin ja vanhan juliaanisen kalenterin välillä on eroa kolmetoista päivää, joten 13.1. Venäjällä vietetään vanhaa uutta vuotta.

Venäläiseen uuteen vuoteen ei kuulu tinojen valaminen, mutta ulkona ison kuusen ympärillä on tapana leikkiä ja laulaa piirileikkejä (новогодняя-хороводняя).

Blogissa Itämaan kujeita kerrotaan vähän lisää uuden vuoden vietosta Venäjällä, samoin Etälukion sivuilla. Täällä kerrotaan lisää venäläisestä uudesta vuodesta englanniksi, kun taas täällä on venäläinen uuden vuoden sivusto, mistä löytyy tekemistä myös lapsille.

image

Haluaisitko lähettää venäläisen uuden vuoden kortin Setkan sivuilta (kuva on kopsattu juurikin tuolta)? Tai valmistaa venäläistä rosollityyppistä salaattia:

Салат «Оливье»

3 отваренных картофелины

3 отваренных морковины

1 солёный огурец

½ мелко нарезанного лука

1 дл консервированного горошка

2 отваренных яйца

100 г колбасы или ветчины

1-2 дл майонеза

Нарезать все мелко кубиками, кроме горошка, и перемешать. Добавить майонез и аккуратно перемешать.

Olivje (Oliver)- salaatti

3 keitettyä perunaa

3 keitettyä porkkanaa

1 suolakurkku

½ hienonnettua sipulia

1 dl herneitä (säilyke)

2 keitettyä munaa

n. 100 g makkaraa tai kinkkua

1-2 dl majoneesia

Leikkaa kaikki ainekset pieniksi kuutioiksi herneitä lukuun ottamatta ja sekoita ne keskenään. Sekoita majoneesi varovasti joukkoon.

Toinen Olivje-salaatin ohje löytyy täältä eli jo yllämainitsemastani Itämaan kujeita -blogista. Salaatit kuuluvat venäläiseen uuden vuoden juhlapöytään yhdessä lihan, kalkkunan tai kanan sekä keitettyjen perunoiden kanssa. Ehdottomasti mukaan kuuluu kuohuviini ja kaviaari.

Itämaan kujeita -blogin lisäksi lisää venäläisestä elämästä voi lukea suomeksi esim. näistä blogeista: Pala Pietaria, Pietarin vaihto, Petroskoihin sijoittuva Suski ja perhe sekä Minä ja maatuskat…elämää Moskovassa.

Kaikki uuden vuoden postaukseni löytyvät täältä